Yleensä olutta ei kai ole tapana arvioida sen aiheuttaman ympäristökuorman perusteella. Oluen tuotanto kuormittaakin ympäristöä eri tavoin, mutta oluen ystävien onneksi suhteellisen vähän moniin muihin elintarvikkeisiin nähden. Monet panimot ovat kyenneet tekemään merkittäviä parannuksia oluen tuotantoprosessiin ympäristökuormaa vähentäen.
Olut on maailman kolmanneksi suosituin juoma veden ja teen jälkeen. Eniten olutta kuluu tsekeissä 157 litraa henkeä kohden, toiseksi eniten Irlannissa (131) ja kolmanneksi eniten Saksassa (116). Maailman keskimääräinen oluen kulutus oli 23 litraa henkeä kohden vuonna 2005.
Tyypillinen olut valmistetaan ohra- tai vehnämaltaista, humalasta, hiivasta ja vedestä. Humala toimii oluen säilöntäaineena antaen samalla kitkerää makua. Hiivaa tarvitaan itse alkoholin tuottamiseen yhdessä maltaiden kanssa.
Yksi litra olutta vaatii neljästä kuuteen litraa vettä ja neljästä viiteen kiloa viljaa. Energian kulutus – lähinnä jäähdytyksestä ja kuljetuksista aiheutuva – on myös huomattava. Suurin ympäristökuorma aiheutuu silti olutastioista eli lasipulloista tai alumiinitölkeistä. Yksi tonni lasia vaatii energiamäärän, joka vastaa 135 litraa öljyä ja tuottaa 845 kiloa kaivosjätettä.
Jotkut panimot, kuten Coors USA:ssa tai Fourex Australiassa, ovat alkaneet pienentää aiheuttamaansa vesijalanjälkeä kierrättämällä jätevettä. Vuonna 2007 Fourex vähensikin vedenkulutusta 2,2 litraa jokaista olutlitraa kohden. Lisäksi panimoissa pyritään ottamaan talteen tuotannon hiilidioksidipäästöjä, käyttämään uudestaan hiilihappokaasuja ja hyödyntämään tehokkaampia lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä.
Monet panimot myös myyvät ylijäävän maltaan, joka sisältää paljon ravinteita, viljelijöille ja ruokateollisuudelle, jotka käyttävät mallasta rehuna tai ruoan lisäaineena.
Oluet, jotka valmistetaan ja pullotetaan eri maissa kuin ne kulutetaan aiheuttavat lisäpäästöjä pitkän kuljetusmatkan takia nostaen samalla myyntihintaa. Tämän takia panimoiden kannattaisi lisätä lisenssivalmistuksen määrää, jotta olut valmistettaisiin mahdollisimman lähellä kuluttajaa vähentäen kuljetustarvetta.
Hana- ja tynnyrioluen suosiminen vähentää pakkausjätteen määrää ja energiankulutusta. Vastaavasti olisi tärkeää aina kierrättää olutastiat siten, että ne voitaisi täyttää mahdollisimman monta kertaa.
Kaikkiaan vaikuttaa siltä, että oluen elinkaaren ympäristökuormituksen vähentämiseksi pakkauksiin ja kuljetusmatkoihin vaikuttaminen on olennaisempaa kuin itse tuotteeseen. Olutta voi varmasti juoda jatkossakin hyvillä mielin esimerkiksi maitoon verrattuna…
Alkuperäinen artikkeli: Life-Cycle Studies: Beer