Ainakin neljännes brittien käyttämästä lihasta on peräisin oloista, joissa ei noudateta Brittien asettamia standardeja eläinten hyvinvoinnille. Eläimet elävät näissä tuotantotiloissa liian ahtaissa oloissa tai sikoja kastroidaan ilman nukutusta.
EU:hun verrattuna briteissä on suhteellisen tiukat säännökset eläinten pidolle. Kuitenkaan esimerkiksi tuontilihalle ei ole asetettu minkäänlaisia säännöksiä. Lihaa tuodaan Brittein saarille maista, joissa tuotantoeläimillä on vielä huonommat olot kuin Briteissä.
“Ihmiset voivat tehdä vääriä johtopäätöksiä eläinten kohtelusta, enkä usko ihmisten tietävän mikä todellinen tilanne on”, toteaa Sue Davies, kuluttajien lobbausryhmä Which:istä. Tämän takia toivottaisiin merkintöjä, joihin ihmiset voivat luottaa ja jotka takaisivat eläimille paremmat olosuhteet.
“Kauppiaiden tulisi vaatia ostamansa tuontilihan tuotantoon tuotantomaan minimivaatimuksia korkeampia vaatimuksia eettisyydestä”, toteaa Kevin Pearce NFU:sta. Moni on lisäksi huolissaan ravintoloissa, pubeissa, kanttiineissa ja muissa ateriapalveluita tarjoavissa paikoissa tarjottavan ruoan laadusta, sillä puolet Brittien ruokaan käyttämistä rahoista käytetään näissä paikoissa.
Ongelmana ei myöskään ole se, etteivätkö tuottajat voisi tuottaa sellaista ruokaa, joka täyttäisi kuluttajien asettamat standardit. “Ongelmaksi muodostuu kuluttajan kokema liian korkea hinta eettisen tuotannon osalta, mikä johtaa kuluttajan ostamaan halvempia ja epäeettisempiä tuotteita”, toteaa Pearce.
Kaikkiaan tarvittaisiin selkeämpiä pelisääntöjä kansainväliseen elintarvikekauppaan ja tuotannon ehtoihin. Tuottajat varmasti tuottavat kuluttajille sitä mistä he ovat valmiita maksamaan, eivätkä kuluttajat osaa vaatia laadukkaita tuotteita, jos he eivät tiedä tuotannon alkuperästä tai voi luottaa tuottajien antamaan tietoon.
Toisaalta ihmisten olisi myös hyvä miettiä, kuinka tarpeellista eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen edes on. Mikäli tilanne Briteissä on yhtään vastaava kuin Suomessa, ei varmaan voida hyvällä omallatunnolla todeta brittiläisen tuotannon olevan yhtään sen parempaa eläinten hyvinvoinnille.
Faktaa Brittien ruokakulutuksesta:
- Puolet brittien käyttämästä pekonista tulee Hollannista, Tanskasta, Saksasta ja Italiasta, missä viljelijät pitävät emakoita esimerkiksi liian ahtaissa oloissa
- 43 % muista sianlihatuotteista tulee Tanskasta, Saksasta, Hollannista, Belgiasta ja Luxemburgista, joissa sikoja kohdellaan yhtä lailla huonosti.
- Neljännes siipikarjan lihasta tulee seitsemästä euroopan maasta ja Brasiliasta, joissa broilereita pidetään liian ahtaissa oloissa.
- 3 % brittien pihvilihasta on peräisin Brasiliasta, jossa nautoja polttomerkitään, kastroidaan ja nupoutetaan ilman nukutusta.
Kaikkiaan nämä edellä mainitut tapaukset käsittävät neljänneksen kaikesta Britanniassa myydystä lihasta painon mukaan mitattuna. Kolmasosa kaikesta brittien sian-, siipikarjan-, pihvi- ja vasikanlihan kulutuksesta on peräisin muualta kuin Brittein saarilta.
Alkuperäinen artikkeli: Quarter of meat sold in UK imported from nations weaker on animal welfare