Keski-Suomessa kesä 2009 oli levähaittojen osalta tavanomainen. Valtakunnallisen haittaleväseurannan havaintopaikoilla sinilevää on esiintynyt kesän ajan Saarijärven reitin Pääjärven ja Saarijärven havaintopaikoilla sekä juhannuksen tietämillä Kuuhankaveden alueella. Näiltä järviltä on tyypillisesti ollut havaintoja myös edellisiltä vuosilta.
Yksittäisiä havaintoja on ollut myös Jyväskylän Tuomiojärveltä ja Uuraisten Pikku-Kuukalta. Keski-Suomen ensimmäiset ilmoitukset sinileväkukinnoista tehtiin Keski-Suomen ympäristökeskukselle juhannusviikolla.
Keski-Suomessa seurattiin kuluneena kesänä levätilanteen kehittymistä 15 havaintopaikalla. Levätilannetta havainnointiin samalta paikalta viikoittain kesäkuulta syyskuun puoliväliin saakka jo kahdettatoista kertaa. Leväseuranta on Keski-Suomessa toteutettu Keski-Suomen ympäristökeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja vapaaehtoisten havainnoitsijoiden yhteistyönä.
Valtakunnallisen haittaleväseurannan tavoitteena on antaa yleiskuva erityyppisten järvien levätilanteesta. Sen lisäksi Keski-Suomen ympäristökeskus ottaa vastaan yleisön tuomia näytteitä ja kirjaa ylös ilmoituksia leväkukinnoista. 2000-luvulla keskimäärin eniten yleisönäytteitä on tullut kesä-heinäkuun vaihteessa.
Kukintaa muodostaneet sinilevälajit ovat olleet hyvin tyypillisiä ja vuosittain esiintyviä, ja ne kuuluvat pääosin sukuihin Anabaena, Microcystis ja Woronichinia. Lajit ovat myös potentiaalisesti toksiineja tuottavia lajeja.
Levätilanteeseen vaikuttavat monet tekijät
Sinileväkukinnat osuvat usein parhaisiin uimakeleihin: tyyniin ja lämpimiin sääjaksoihin. Tosiasiassa sinileviä esiintyy kaikenlaisissa vesissä, mutta leväkukinnan muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät. Tyypillisesti sinileviä pidetään rehevien järvien ongelmana, mutta myös karuissa vesissä voi esiintyä sinilevien muodostamaa kukintaa edellyttäen että ravinteiden määrä järvessä on riittävä.
Kukintaa muodostavilla lajeilla on myös kyky liikkua kaasurakkuloidensa avulla ja asettua mm. valaistuksen suhteen optimaaliseen vesikerrokseen. Lisäksi sinilevät voivat käyttää veteen liuennutta molekulaarista typpeä hyödyksi, ja se antaa niille kilpailuedun muihin leväryhmiin nähden. Tietyt sinilevät voivat myös muodostaa myrkyllisiä kantoja, mutta läheskään kaikki sinilevät ja niiden esiintymät eivät siis ole myrkyllisiä.
Lisätietoja:
Limnologi Arja Koistinen, p. 040 767 0563